Vapautuvia paikkoja

 1.3.2022 alkaen ryhmässämme on yksi vapaa paikka. Olettehan yhteydessä, mikäli paikka kiinnostaa! 🤗

1.8.2022 vapautuu eskariin lähtijöiden myötä 2 paikkaa, ja näihin paikkoihin alkaa hakuaika myös jo nyt! 😃

Valitse vapaasti mieluisin yhteydenottotapa:

WhatsApp/tekstari/soitto
0503487083

Meili
minttu_niemi@hotmail.com

FB yv/messenger
Yksityinen perhepäivähoitaja Minttu-Maaria Niemi

IG: ypph_minttu

Koronarajoitukset, onko ihan pakko?

Seuraava teksti ei ole suoraan omasta kynästäni/näppäimistöstäni, mutta voin allekirjoittaa kollegani sanoman. Hän osasi hyvin niputtaa meidän (yksityisten perhepäivähoitajien) ajatuksia sanoiksi. 🙏

Koronakevät oli järkytys meille kaikille, COVID-19 löi koko maailman polvilleen ja sulki käsittämättömällä tavalla oikeastaan kaiken vähänkin suljettavissa olevan. Koronakevään jälkeen tuli uusi normaali tuoden mukanaan kaikenlaisia rajoitteita. Nämä rajoitteet ymmärrettävästi aiheuttavat monenlaista hankaluutta sekä perheissä, että hoitopaikoissa. Ihan tavanomainen pikkunuha onkin yhtäkkiä sairausloman ja testirumban aiheuttava kurja peikko. Lasta ei saa varhaiskasvatukseen pienen yskän tai kurkkukivun vuoksi. Säännöt muuttuvat yhtenään, koronapuhelimeen joutuu jonottamaan, testeistä puhumattakaan, toinen aalto kolkuttelee oven takana ja stressitaso nousee kohisten.

Me yksityiset perhepäivähoitajat seuraamme tarkasti paikallisia ja kansallisia tiedotteita ja noudatamme niitä parhaan kykymme mukaan. Emme ole näitä sääntöjä luoneet, mutta joudumme niistä ammattimme vuoksi pitämään kiinni. Me emme voi, vaikka joskus tahtoisimmekin, joustaa rajoitteista, sillä hoitajien ja vanhempien vastuulla on noudattaa viranomaisten antamia ohjeita ja estää uusien tartuntaketjujen syntyminen. Tämä sama vastuu koskee kaikkia ihmisiä, kaikkialla maailmassa pandemia-aikana. Koronaa ei voi erottaa muista hengitystieinfektioista ilman testiä. Samalla näytämme lapsille esimerkkiä; miten voimme heille opettaa sääntöjen noudattamista, jos itse niitä rikomme?

Kaikki tämä hankaluus tähtää lopulta yhteiseen etuun. Tie on kivinen ja yhtä kivinen se on kaikille, mutta onneksi voimme yhdessä edes vähän siloittaa sitä. Pidetään tiedonkulku avoimena, ilmoitetaan toisillemme muutoksista, sairastumisista, tervehtymisistä, sairausloman jatkumisista, jne. jo silloin, kun itsekin niistä tiedämme. Näin voimme lievittää toistemme epätietoisuudesta johtuvaa stressiä.

Kannetaan kaikki vastuumme, näytetään välittävämme. ❤️ Pysytään eristyksissä lievienkin oireiden ilmaannuttua ja käydään testeissä, sillä vain laajoilla testauksilla pystytään pitämään yhteiskunta avoinna, eikä luisuta takaisin kevään kaltaiseen tilanteeseen.

Yhdessä tästä selvitään. ❤️

Lisätietoa esim. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:

Lapset ja koronavirus Klikkaa tästä linkki auki.

Testiin hakeutumisesta yms. Klikkaa tästä linkki auki.

Voiko ypph sairastaa ilman morkkista?

Ehkä se kaikkein suurin ero kunnallisen ja yksityisen perhepäivähoidon välillä on lapsen varahoidon järjestyminen.

Kunnallisella puolella kunta järjestää varahoidon, mutta yksityisellä puolella varahoidon järjestävät vanhemmat itse.

Tämän seikan takia väittäisin yksityisillä perhepäivähoitajilla (ypph) olevan suurempi kynnys jäädä sairaslomalle kuin kunnallisilla. Voin kertoa, että takuulla ei yksikään yksityinen mielellään jäisi sairaslomalle, mutta karu totuus on se, että ihmisiä mekin vain olemme. Tiedän myös kertoa, että olemme niin tunnollisia työntekijöitä, että silloin harvoin kun sairastamme, tapahtuu se useimmiten viikonloppuna tai lomalla.

Mutta.

Kun pöpö iskee viikolla, ei siinä auta muu kuin raskain mielin tiedottaa perheitä tilanteista, ja toivoa ettei perhe ole suuressa pulassa, vaan saavat järjestettyä varahoidon sujuvasti. Toisilta varahoidon järjestäminen käy käden käänteessä, toisilta taas vaaditaan suuriakin järjestelyjä. Toki ihan yllätyksenä ei kenellekään tule, että näinkin voi käydä, koska hoitosopimusta läpi käydessä jo tämä seikka kyllä käydään varmasti läpi ja kaikille selväksi.

Jos ei pelkkä sairastelu saa mieltä tarpeeksi maahan, niin huono omatunto viimeistään maksimoi tuskan.

Hirveä morkkis! =(

Pikkuflunssat on (varsinkin lasten kanssa) arkipäivää, mutta kun olo on todella kurja, niin kukapa silloin olisi työ-/hoitokuntoinen. Kuumetta pidetään edelleen vielä tänä päivänäkin sairauden mittarina. Jos ei ole kuumetta, ei ole syytä hiljentää tahtia ja jäädä lepäämään? =/ Tästä voidaan olla montaa eri mieltä, mutta jokainen tyylillään. On lukuisia tuskaisia vaivoja, mitkä eivät kuumetta nosta, ja silloin olisi edes maalaisjärjen käyttö paikallaan.

Lyhyesti pakko todeta toipumisajoista sen verran, vaikka kaikilta pöpöiltä onkin mahdotonta välttyä, niin yksi terve päivä (ripulin/oksennuksen jälkeen 48h) on paras tapa varmistaa vielä olemalla kotona, ettei tartuttaisi muita.

Vastaus siis otsikon kysymyksiin kuuluu: Ei voi.

Mutta minkäs teet.

No, ite päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni, ja opetella neulomaan villasukat.

Vointi ei vaatinut unta, muttei liikkuminenkaan sujunut, joten laiskanlinnaan käpertyminen oli liki ainut vaihtoehto. Sitten googleen hakusanat "neulo+sukat" ja YouTube videon oppiin.

Muistetaanhan kaikki pitää huolta toinen toisistamme.

Ja muistetaanhan myös se kaikkein tärkein:

Jotta pystymme huolehtimaan myös muista, on meidän huolehdittava ihan ensin itse omasta itsestämme!