keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Voiko ypph sairastaa ilman morkkista?

Ehkä se kaikkein suurin ero kunnallisen ja yksityisen perhepäivähoidon välillä on lapsen varahoidon järjestyminen.
Kunnallisella puolella kunta järjestää varahoidon, mutta yksityisellä puolella varahoidon järjestävät vanhemmat itse.
Tämän seikan takia väittäisin yksityisillä perhepäivähoitajilla (ypph) olevan suurempi kynnys jäädä sairaslomalle kuin kunnallisilla. Voin kertoa, että takuulla ei yksikään yksityinen mielellään jäisi sairaslomalle, mutta karu totuus on se, että ihmisiä mekin vain olemme. Tiedän myös kertoa, että olemme niin tunnollisia työntekijöitä, että silloin harvoin kun sairastamme, tapahtuu se useimmiten viikonloppuna tai lomalla.
Mutta.
Kun pöpö iskee viikolla, ei siinä auta muu kuin raskain mielin tiedottaa perheitä tilanteista, ja toivoa ettei perhe ole suuressa pulassa, vaan saavat järjestettyä varahoidon sujuvasti. Toisilta varahoidon järjestäminen käy käden käänteessä, toisilta taas vaaditaan suuriakin järjestelyjä. Toki ihan yllätyksenä ei kenellekään tule, että näinkin voi käydä, koska hoitosopimusta läpi käydessä jo tämä seikka kyllä käydään varmasti läpi ja kaikille selväksi.
Jos ei pelkkä sairastelu saa mieltä tarpeeksi maahan, niin huono omatunto viimeistään maksimoi tuskan.
Hirveä morkkis! =(

Pikkuflunssat on (varsinkin lasten kanssa) arkipäivää, mutta kun olo on todella kurja, niin kukapa silloin olisi työ-/hoitokuntoinen. Kuumetta pidetään edelleen vielä tänä päivänäkin sairauden mittarina. Jos ei ole kuumetta, ei ole syytä hiljentää tahtia ja jäädä lepäämään? =/ Tästä voidaan olla montaa eri mieltä, mutta jokainen tyylillään. On lukuisia tuskaisia vaivoja, mitkä eivät kuumetta nosta, ja silloin olisi edes maalaisjärjen käyttö paikallaan.
Lyhyesti pakko todeta toipumisajoista sen verran, vaikka kaikilta pöpöiltä onkin mahdotonta välttyä, niin yksi terve päivä (ripulin/oksennuksen jälkeen 48h) on paras tapa varmistaa vielä olemalla kotona, ettei tartuttaisi muita.

Vastaus siis otsikon kysymyksiin kuuluu: Ei voi.

Mutta minkäs teet.
No, ite päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni, ja opetella neulomaan villasukat.
Vointi ei vaatinut unta, muttei liikkuminenkaan sujunut, joten laiskanlinnaan käpertyminen oli liki ainut vaihtoehto. Sitten googleen hakusanat "neulo+sukat" ja YouTube videon oppiin.


Muistetaanhan kaikki pitää huolta toinen toisistamme.
Ja muistetaanhan myös se kaikkein tärkein:
Jotta pystymme huolehtimaan myös muista, on meidän huolehdittava ihan ensin itse omasta itsestämme!

lauantai 25. helmikuuta 2017

Pulkkaretki laavulle

Päätettiin eilen viikko laavuretkeen.


Meiltä on lyhyt matka takapihamme urheilukentän poikki ja pitkin pururataa laavulle, mutta näin lumisessa maastossa matka tuntuikin yllättävän pitkältä ja kyllä siinä hikikin tuli. Onneksi pulkkakyytiläinen pysyi pulkan kyydissä, vaikka hanki olikin korkea, ja viihdytti hän laulullaan meitä muita iloisesti koko menomatkan.
 

Perillä tyttöset teki lumienkelit.

Nuotiokin syttyi tällä kertaa tosi nopsaan, ja ai että makkarat maistui.
 Mäki on hurja, mutta paksun lumikerroksen ansiosta vauhdit pysyivät maltillisina ja päästiin turvallisesti mäki alas. Takaisinmatkalla tulikin pienimmälle uni, ja matka taittui paikoin univirren säestämänä, mutta sentään vähän vaivattomammin kuin tullessa, koska samoja jälkiä seuraten ei tarvinnut enää raivata tietä.
Ihana talvisää!

perjantai 24. helmikuuta 2017

Retki Mikkolan maatilalle

Päästiin eilen moikkaamaan ihastuttavia eläimiä, kun ihan kävelymatkan päässä meiltä sijaitsee Mikkolan maatila.

Odotetuimpia oli lampaat, etenkin pikkukaritsat. Ja suloisia olivatkin!

Kuopus sai toisen karitsan syliinkin! <3 

Nähtiin myös hevosia, poneja, kanoja ja kukkoja, sekä voltteja taitava koira.

 Mukana oli nyt oman nelikon lisäksi vain nuorin hoitolapsi, ja tykkäsi hän myös, vaikka suhtautuikin vähän varauksella "otuksiin". =)

Kotimatkalla omat hurjapäät ehti karata mäenlaskuun ennen kuin ehdin kissaa sanoa.
Pienin nukahti heti ruokastopin jälkeen vaunuihin päikäreille, ja pitkät unet raikkaassa ulkosäässä maistuikin - ei meitä haittaa tuulet ja tuiskut.

perjantai 27. tammikuuta 2017

Avoimia hoitopaikkoja!

Nyt vapautumassa paikkoja, joten ota rohkeasti yhteyttä mahdollisimman pikaisesti, mikäli teillä on alkamassa hoitotarve jo nyt, tai vaikka vasta syksyllä!
minttu_niemi (a) hotmail.com
050 3487083 / Minttu

torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukalenteri/-lahja

Meillä on nyt lorupussi suuri hitti, ja sainkin idean askarrella jokaiselle hoitolapselle omat lorupussit joululahjaksi. 
Pussit on nyt valmiina seinällä roikkumassa, odottamassa joulukalenterin tapaan ilmestyviä uusia lorukortteja. Joululoman alkaessa saa jokainen hoitolapsi pussukkansa mukaan kotiin.

Ennen päiväunia painoimme kädenjäljet paperille, ja päikkärien aikana askartelin niistä ekat kortit, mitkä ripustin jokaiseen pussiin. (Pussit ompelin eilen illalla.) Toisella puolella on siis kädenjälki, ja toisella puolella loru:

"Kuka saa, kuka saa
lorupussiin kurkistaa
tillin tallin tömpsis.

(Lapsen nimi) saa, (lapsen nimi) saa
lorupussiin kurkistaa
tillin tallin tömpsis."


(Kaikki kortit laminoin.)




keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Syksy 2016


On syksy niin ihmeellinen,
minä kaikkea ymmärrä en.
Miten vihreä maa
värin uuden nyt saa, 
linnut lentävät merien taa?

Mihin siilit ja etanat käy?
Niitä syksyllä missään ei näy.
Mihin pois katoaa,
missä siilien maa,
mullan allako ne asustaa?

Kuka vaahterat kauniiksi saa,
värit muuttaa ne,
nyt punertaa?
Kuka pensselillään
lehdet käy värjäämään?
Missä maalarin tuon kotimaa?

Miten kypsyvät puolukat nuo,
mistä karpalot päälleen saa suo?
Mikä punertumaan
saapi marjat ja maan?
Syksyn ihmeitä kaikki on vaan.

On syksy niin ihmeellinen,
minä kaikkea ymmärrä en. 
Miten muutoksen saa
koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan. 

(On syksy niin ihmeellinen
säv. Jussi Rasinkangas
san. Juhani Konola)

keskiviikko 24. elokuuta 2016