Värisuunnistusta kotona

Värinauttien värisuunnistus kotona.

Ulkoilukin sallittu, joten hyvällä säällä on kiva suunnistaa myös ulkona.

Nämä ja paljon muuta kivaa Värinauteilta löytyy täältä *klik*.

Värinautit osaa viihdyttää

Värinauttien nettisivuihin *klik* suosittelen jokaista tutustumaan, mikäli eivät sivut ole jo entuudestaan tutut.

Mahtavia ideoita tehtäviin ja vinkkejä toimintaan. Ja mikä parasta - materiaalit ilmaisia. 🙏

(Ei ole maksettu mainos, ihan omaksi huvikseni vinkkailen.)

Tässä yksi mun ja mun ryhmäni suosikeista - jokavuotinen kevätbingo. 👌
Me aina väritetään kuvia sitä mukaa kun niitä saisi ruksailla, niin lopputuloksena on iloisen värikäs bingolappu.

Vielä ehtii hyvin osallistua tähän bingoiluun tänäkin keväänä.
Tämä ja paljon muuta mukavaa keväistä puuhaa löytyy värinauttien sivuilta, täältä *klik*.

Etätehtävä varhaiskasvatukseen

On tuo Facebook varsinkin nyt tällaisen koronapandemian aikana aika vertaansa vailla oleva yhteisö.

Silti on ikävä blogiaikoja, joten yritän jatkossa panostaa tännekin puolelle, jos vaan suinkin kykenen.

Facebookissa eräs ihana kollega jakoi meille kaikille loistavan etätehtäväidean, nimeltä Sateenkaaritehtävä.

Jaan tätä mukavaa (etä)tehtäväideaa täälläkin, joten ensin tulee ohjeet, ja lopuksi paljastan miten mahtavista teoksista minä sain kuvia.

SATEENKAARITEHTÄVÄ
❤️🧡💛💚💙💜

ETSI erivärisiä lelujasi ja järjestele/rakentele niistä sateenkaari. 🌈

Etsi ensin sateenkaaren värisiä lelujasi. Punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen ja violetti.

Ainakin kolme jokaista väriä. Laske vaikka sormia apua käyttäen, kuinka monta lelua sinä löysit. Jos leluista ei löydy sopivia värejä, niin pyydä apua vanhemmilta, jos saisi käyttää vaikka kodin esineitä, kenties jääkaapin sisältöä.

Järjestä lelut/esineet väreittäin sateenkaaren muotoon. (Kuvaohje)

Pyydä vanhempiasi ottamaan tästä kuva ja lähettäkää mulle.

Kysyn vielä, että saako (äiti ja iskä) sun teoksesta laittaa kuvan mun työsivuilleni?

T. Minttu

Siinä oli ohjeistus, ja nyt voin ylpeänä esitellä mun hoitolasteni täyden kympin suoritukset!
🤩

Ei muuta kuin kaikki rakentelemaan omia sateenkaariaan! 😃

Tilannekatsausta (päivitetty 6/2020)

Mikäli teillä olisi hoitotarvetta, niin ota rohkeasti yhteyttä, ja katsastetaan tilanteet puolin ja toisin tarkemmin.

Tällä hetkellä ryhmään mahtuisi mahdollisesti yksi osa-aikainen, ja elokuussa vuonna 2021 on vapautumassa sisaruspaikka/kaksi kokoaikaista paikkaa! 🤗

Nopeat vie, joten mukava vaan olla ajoissa liikkeellä. 😊

Voiko ypph sairastaa ilman morkkista?

Ehkä se kaikkein suurin ero kunnallisen ja yksityisen perhepäivähoidon välillä on lapsen varahoidon järjestyminen.

Kunnallisella puolella kunta järjestää varahoidon, mutta yksityisellä puolella varahoidon järjestävät vanhemmat itse.

Tämän seikan takia väittäisin yksityisillä perhepäivähoitajilla (ypph) olevan suurempi kynnys jäädä sairaslomalle kuin kunnallisilla. Voin kertoa, että takuulla ei yksikään yksityinen mielellään jäisi sairaslomalle, mutta karu totuus on se, että ihmisiä mekin vain olemme. Tiedän myös kertoa, että olemme niin tunnollisia työntekijöitä, että silloin harvoin kun sairastamme, tapahtuu se useimmiten viikonloppuna tai lomalla.

Mutta.

Kun pöpö iskee viikolla, ei siinä auta muu kuin raskain mielin tiedottaa perheitä tilanteista, ja toivoa ettei perhe ole suuressa pulassa, vaan saavat järjestettyä varahoidon sujuvasti. Toisilta varahoidon järjestäminen käy käden käänteessä, toisilta taas vaaditaan suuriakin järjestelyjä. Toki ihan yllätyksenä ei kenellekään tule, että näinkin voi käydä, koska hoitosopimusta läpi käydessä jo tämä seikka kyllä käydään varmasti läpi ja kaikille selväksi.

Jos ei pelkkä sairastelu saa mieltä tarpeeksi maahan, niin huono omatunto viimeistään maksimoi tuskan.

Hirveä morkkis! =(

Pikkuflunssat on (varsinkin lasten kanssa) arkipäivää, mutta kun olo on todella kurja, niin kukapa silloin olisi työ-/hoitokuntoinen. Kuumetta pidetään edelleen vielä tänä päivänäkin sairauden mittarina. Jos ei ole kuumetta, ei ole syytä hiljentää tahtia ja jäädä lepäämään? =/ Tästä voidaan olla montaa eri mieltä, mutta jokainen tyylillään. On lukuisia tuskaisia vaivoja, mitkä eivät kuumetta nosta, ja silloin olisi edes maalaisjärjen käyttö paikallaan.

Lyhyesti pakko todeta toipumisajoista sen verran, vaikka kaikilta pöpöiltä onkin mahdotonta välttyä, niin yksi terve päivä (ripulin/oksennuksen jälkeen 48h) on paras tapa varmistaa vielä olemalla kotona, ettei tartuttaisi muita.

Vastaus siis otsikon kysymyksiin kuuluu: Ei voi.

Mutta minkäs teet.

No, ite päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni, ja opetella neulomaan villasukat.

Vointi ei vaatinut unta, muttei liikkuminenkaan sujunut, joten laiskanlinnaan käpertyminen oli liki ainut vaihtoehto. Sitten googleen hakusanat "neulo+sukat" ja YouTube videon oppiin.

Muistetaanhan kaikki pitää huolta toinen toisistamme.

Ja muistetaanhan myös se kaikkein tärkein:

Jotta pystymme huolehtimaan myös muista, on meidän huolehdittava ihan ensin itse omasta itsestämme!

Pulkkaretki laavulle

Päätettiin eilen viikko laavuretkeen.

Meiltä on lyhyt matka takapihamme urheilukentän poikki ja pitkin pururataa laavulle, mutta näin lumisessa maastossa matka tuntuikin yllättävän pitkältä ja kyllä siinä hikikin tuli. Onneksi pulkkakyytiläinen pysyi pulkan kyydissä, vaikka hanki olikin korkea, ja viihdytti hän laulullaan meitä muita iloisesti koko menomatkan.

 

Perillä tyttöset teki lumienkelit.

Nuotiokin syttyi tällä kertaa tosi nopsaan, ja ai että makkarat maistui.

 Mäki on hurja, mutta paksun lumikerroksen ansiosta vauhdit pysyivät maltillisina ja päästiin turvallisesti mäki alas. Takaisinmatkalla tulikin pienimmälle uni, ja matka taittui paikoin univirren säestämänä, mutta sentään vähän vaivattomammin kuin tullessa, koska samoja jälkiä seuraten ei tarvinnut enää raivata tietä.

Ihana talvisää!

Retki Mikkolan maatilalle

Päästiin eilen moikkaamaan ihastuttavia eläimiä, kun ihan kävelymatkan päässä meiltä sijaitsee Mikkolan maatila.

Odotetuimpia oli lampaat, etenkin pikkukaritsat. Ja suloisia olivatkin!

Kuopus sai toisen karitsan syliinkin! <3 

Nähtiin myös hevosia, poneja, kanoja ja kukkoja, sekä voltteja taitava koira.

 Mukana oli nyt oman nelikon lisäksi vain nuorin hoitolapsi, ja tykkäsi hän myös, vaikka suhtautuikin vähän varauksella "otuksiin". =)

Kotimatkalla omat hurjapäät ehti karata mäenlaskuun ennen kuin ehdin kissaa sanoa.

Pienin nukahti heti ruokastopin jälkeen vaunuihin päikäreille, ja pitkät unet raikkaassa ulkosäässä maistuikin - ei meitä haittaa tuulet ja tuiskut.